Lahden taajamametsät

Taajamametsien hoito Lahdessa eroaa talousmetsienhoidosta merkittävästi. Lahdessa ei tehdä suuria avohakkuita vaan pyritään harvennuksin, poimintahakkuin ja tarvittaessa pienaukkohakkuin uudistamaan metsiä. Hakkuissa otetaan myös huomioon metsän merkitys melu- ja pölyvallina teiden ja asutuksen lähistöllä, eli puhutaan ns suojametsistä.

Taajamametsissä  pyrtään myös niin ikään  monipuoliseen puustoon talousmetsistä tutun yhden pääpuulajin metsiköiden sijaan. Näin vähennetään tuhoriskiä sillä jos alueelle iskee esim kirjanpainaja ja kaikki metsät ovat puhtaita kuusikoita niin tuhojen laajuus on paljon suurempi kuin sekametsikoissä. Puuston annetaan myös kasvaa taajamametsissä vanhemmiksi ja metsiä hoidetaan pidemmillä kiertoajoilla, kunhan vanhasta puustosta ei ole vaaraa lähialueen asukkaille ja rakennuksille.

Kaikissa metsänhoitotoimenpiteissä myös visuaalisuudella on suuri merkitys. Tämän vuoksi taajamametsissä kerätään yleensä kaikki hakkuutähde pois ja metsän uudistamisen yhteydessä pyritään välttämään voimakkaita maanmuokkausmenetelmiä, myös turhan suuria avohakkuita pitää välttää sillä metsiköiden peitteisyys saattaa kärsiä liikaa jolloin yleensä syntyy konflikti asukkaiden ja viranomaisten välillä. Mm tämän vuoksi, Lahdessakin ja taajamissa yleensä, taajamametsien ensisijainen tehtävä ei ole rahan tuottaminen, vaan paikallisten asukkaiden palveleminen virkistysalueena. Taajamametsissä pyritäänkin yleensä uudistamaan metsiä luontausesti aina kun mahdollista, tällöin avohakkuilta vältytään ja maisemassa säilyttää edes jonkinlaisen metsän tuntu ulkoilijoille.
Kuitenkin kaikissa hoittotoimenpieissä pyritään siihen, että tehdyt toimenpiteet kattaisivat vähintään toimenpiteestä aiheutuneet kustannukset.

Lahden taajamametsien kuusikkojen suurin uhka on niitä riivaavat kirjanpainajat. Kirjanpainaja on pieni hyönteinen mikä lisääntyy ja leviää kesällä suurissa parvissa. Kirjanpainaja iskee yleensä vanhoihin vahingoittuneisiin ja sairaisiin kuusiin ja kuivattamalla tappaa ne niiden ollessa vielä pystyssä. Tämä on erittäin suuri ongelma erityisesti Lahdessa missä suurinosa sen taajamametsistä on puhtaita vanhoja kuusikoita. Lahden kaupunki pyrkii minimoimaan tuhoja pienaukkohakkuilla, iäkkäistä kuusikoista koitetaan päästä nopeasti eroon ja metsien rakennetta ja puulajisuhteita pyritään monipuolistamaan. Kaikesta huolimatta kirjanpainajaa ei olla saatu kuriin ja sen leviäminen jatkuu. Suositeltavaa olisi avohakkuu, jotta kuuset saadaan pois ja kirjanpainajat pysäytettyä, mutta yllä mainituista syistä kaupunki ei ole halukas näin toimimaan.

Kirjanpainajatuhoja Liipolassa.

Erilaiset metsätyypit tulee huomioide erilailla hakkuissa. Rinnemetsiä hakattaessa on hyvä suunnitella hakkuualueet pinnamuotoja myötäillen ja välttää suorakulmaisia hakkuualaoja, tällöin hakkuualat ovat paljon huomaamattomampia. Pinanmuotojen vaihtelua on myös hyvä tuoda esiin esim eri puulajeilla.

Reunametsät ovat vaihettumisvyöhykkeitä joissa laaja puulajivalikoima, puiden vaihteleva korkeus ja pensaskerros ovat tärkeässä asemassa. Reunametsien hakkuissa tuleekin suosia paljon maisemapuita j erilaisia puryhmiä. Reunametsät ovatkin erityisesti lähimaiseman kannalta herkkiä.

Tienvarsimetsien hoidossa on pidettävä huoli että näkymät pysyvät avoimina (puusto muuttuu yleensä puoliavoimesta suljettuun mitä kauemmas tiestä siirrytään), mutta samalla on myös huolehdittava että puusto ja pensaskerros pysyvät mahdollisimman vaihtelevana jotta se pystyy toimimaan melu- ja pölysuojana, mikä on erityisen tärkeää taajamien sisällä.

Metsäsaarekkeet joita näkee paljon yleensä peltojen keskellä ovat visuaalisesti erittäin herkkiä. Tämän vuoksi niitä hakattaessa tuleekin kiinnittää huomiota sekä kauko- että lähimaiseman vaikutuksiin. Tällaiset saarekkeet ovat yleensä ylitiheitä minkävuoksi niitä pitäisi harvennella jotta puusto pysyisi elinvoimaisena. Tällaisissa metsissä tulisi pyrkiä myös aina luontaiseen uudistamiseen, jotta kaukomaisema ei rikkoutuisi, myös alueen kulttuurilliset seikat tulee ottaa huomioon hakkuissa.

Liipolassa alueellamme on erityisesti paljon rinne- ja reunametsiä sekä lakimetsiä, alueella kulkee myös paljon erilaisia ulkoilureittejä ja polkuja. Pyrimme toteuttamaan hakkuut alueella siten että lenkkeilijät tai asukkaat eivät niitä hirveästi huomaisi. Pyrimme pitämään peitteisyyden jyrkänteiden päällä siten että lenkkeilijä jei huomaa mäen päällä tehtyjä hakkuita. Tarkoituksena on myös pitää tieden reunat ja taimikoiden laitamat mahdollisimman puustoisina. Liipolan keskellä oleva mäki on tarkoitus peittää siten että sitä ympäröivältä lenkkipolkuverkostolta ei näe mäen laella tehtäviä hakkuita.



 Maastotyöskentelyn itsearvio ja tilanne:

Maastotyöskentely sujui tiimiltämme hyvin Liipolassa. Inventoitavaa oli (ja on) paljon ja meilä onkin vielä yhden päivän verran inventoitavaa alueellamme (yht. 6 kuvioita). Tekemämme ennakko kuvionti on pitänyt melkohyvin paikkaansa, mutta olemme joutuneet kuitenkin erottamaan neljä uutta kuviota sunnittelemistamme kuvioista lisää. Puustotietojen keruussa ei ole ollut senkummemmin mitään ongelmia, ainoastaa puiden ikien määrittämisessä on ollut vähän hankaluuksia, koska alueella on paljon vanoja lehipuita.